Nämä 10+2 suhtautumistapaa tarvitsevat transformaatiota länsimaissa

Ainakin nämä kymmenen kaiken muutoksen pohjalla vaikuttavaa asiaa kaipaavat transformaatiota…

Eräs vahvuuteni on ollut aina se, etten ole halunnut katsoa läpi sormien epäkohtia, jotka eivät tue yhteistä hyvää.  Siksi pohdin tässä blogissa mitä perinteinen maailmankatsomus on meille jättänyt loistonsa ohessa, joihin on kuitenkin olemassa perusteltu syy muuttaa niitä. Lista on pitkä ja kirjoitan tästä vielä paljon, mutta tässä jokunen asia, jotka heti lentävät silmille katsoinpa sitten mihin päin tahansa.

Kurkistahan yllä olevaa kuvaa. Kerrostalon huoneiden 2 (yksilön ulkoinen) ja 4 (ryhmän ulkoinen) näkökulmat ovat kaikille johtajille ne tutuimmat ja kulutetuimmat. Se tarkoittaa samalla sitä, että johtajan sisäinen maailma niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta jää vaille huomiota. Tämä ulkoisesta maailmasta asioiden tulkitseminen johtaa

1) yksipuolisuuteen

ja vieraannuttaa meidät luovuudesta ja sitä tukevasta energiasta. Luovuus syntyy sisältä tiedostamattomasta, epävarmuudesta ja kaikesta siitä, mitä emme voi silmillä suoraan nähdä. Saman aikaisesti sisäinen maailmamme lisää vastuullisuuttamme tilanteesta riippumatta, jos vaan osaamme kuunnella itseämme.

2) Ulkoista näkökulmaa

on kulttuurissamme totuttu pitämään objektiivisena ja yleisesti hyväksyttävänä työyhteisöjen tulkintatapana. Siinä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta jos teemme tätä toisen eli sisäisen puolemme kustannuksella, olemme pulassa muuttuvassa maailmassa.

Objektiivisuuteen tähtäävän näkökulman kannattajat ovat ottaneet myös tieteen ja tutkimuksen omakseen ja vertaavat kaikkea siihen osoittamalla vähemmän ymmärrystä subjektiivisia sisäisiä näkökulmia kohtaan. Heidän on vaikea edes ymmärtää millä tavoin yksilöllinen ja yhteisöllinen näkökulma liittyvät yhteen ja miksi se on erityisen merkityksellistä transformaatiolle.

Vaikka tiede tuo edistystä, ei sen

3) negatiivisia vaikutuksia

tämän hetken transformatiivista kasvua rajoittavana tekijänä ole vielä tiedostettu kunnolla. Tämä tieteen ja tiedon ylivalta on syntynyt juuri perinteisen maailmankatsomuksen mukana ja yksi jos toinenkin tutkija tai tieteenhaara on pyrkinyt osoittamaan oman validiteettinsa tullakseen ns. uskottavaksi tiedonlähteeksi. Siitä syystä psykologiakin on uutena tieteenalana tehnyt kovasti töitä saavuttaakseen tieteellisesti arvostetun aseman. Tänä päivänä se rajoittaa enemmän kuin mahdollistaa.

Jos olemme tarkkasilmäisiä, huomaamme, että ”tieteen korostuminen” kulttuurissamme johtaa siihen ajatukseen myös yksilötasolla, että meidän

4) tulisi ikään kuin tietää kaikki

ja mikään ei saisi olla tiedostamatonta, tuntematonta ja epävarmaa. Emme siis osaa, pysty, halua tai luota psyykkeeseen tietolähteenä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että tiedämme enemmän ulkoisesta maailmasta kuin itsestämme, mikä taas heijastuu suoraan ihmissuhteisiimme ja käsitykseen itsestämme ja ympärillä olevasta todellisuudesta.

5) itsereflektion puute

taas antaa meille väärän käsityksen elämän tarkoituksesta. Perinteinen kulttuuri on pyrkinyt vaikuttamaan tähänkin asiaan kehottamalla kuluttamaan enemmän ikään kuin kaiken tarkoituksena olisi ”ostaa enemmän”. Koska yksilöt ovat rakentaneet yksilöllisyyttään yksilöitymisen sijaan materialistisia tarpeitaan tyydyttämällä, on se johtanut myös siihen,

6) ettemme tiedä ketä olemme.

Olemme omaksuneet kaiken sen mitä kollektiivinen kulttuurimme haluaakin meidän omaksuvan. Mutta ilman omaa käsitystä siitä kuka olemme, mitä haluamme ja tarvitsemme, olemme hukassa.

7) Persoonallisuutemme näivettyy,

koska meille ei jää aikaa kehittää taitoja ja ominaisuuksia, joilla palvelisimme maailmaa. Tästä taas seuraa skeptisiä ajatuksia siitä mikä on elämämme todellinen tarkoitus. Kuinkahan moni tälläkin hetkellä etsii vastausta tuohon kysymykseen? Emmehän me voi tietää elämme tarkoitusta, jos emme hyväksy muita tiedon lähteitä kuin tieteen ja objektiivisen totuuden, sen mikä on silmillä nähtävää, faktaa ja sen mitä ympäristömme meille syöttää ja minkä se hyväksyy.

Emme ole tottuneet kuuntelemaan sisäistä ääntämme, joten sen huomaaminen on aluksi vaikeaa. Sen kuuntelemiseen on tärkeää opetella. Tästä syystä lähes jokainen jää jossain vaiheessa helposti jumiin joko yksityiselämän tai työelämänsä asioihin ja miettii ehkä vuosia, miten ne kaikki sopisivat yhteen. Tämä vain siksi, että ei ole:
a) luottamusta elämään ilman omaa kontrollia, koska kaikki on epävarmaa,
b) emme tiedä ketä kuuntelisimme, kuka on oikeassa ja koska
c) olemme rakentaneet elämämme ulkoisen turvallisuuden varaan.

”Miten toteuttaisin omat unelmani ja huolehtisin perheeni, puolisoni ja muiden ihmisten tarpeista ja tekisin samaan aikaan pitkää päivää töissä. Sitten pitäisi vielä jaksaa harrastaa kaikkia 12 asiaa ja olla hyvällä tuulella ja tyytyväinen.”

Kaikki edellinen arvotetaan tietenkin vertaamalla itseään muihin, eli se on tyypillinen länsimaisen onnellisuuden tavoittelijan loukku.

Jos nämä ovat lähtökohdat, joista käsin etsimme vastauksia ja

8) pelkäämme tuntematonta,

voimme ehkä jossain vaiheessa tajuta kuinka haavoittunut kulttuurimme pohja on. Se on opettanut meitä rajoittamaan näkökulmaamme sen suhteen mitä voimme tehdä, miten täällä saa ja kuuluu elää ja mikä tai kuka on riittävä auktoriteetti määrittämään sen mitä haluamme. Se ITSE, mistä meidät on vieroitettu sosialisaatioprosessissa jo lapsena, on nyt tärkeää löytää uudestaan ja ottaa keskusteluun mukaan. Se on aikuisena kasvamisen ensimmäinen vaihe.

Tasa-arvo on yksi isompia asenneongelmia termin laajassa mittakaavassa. Kyse ei feminismistä, vaan pikemminkin siitä, että oppisimme

9) tunnistamaan itsessämme kaikki puolet.

Meissä kaikissa, miehissä ja naisissa on sekä maskuliinisia ja feminiinisiä puolia, joita käytämme myös päivittäin, vaikka moni ei sitä tiedä. Ilman tätä emme voisi toimiakaan. Myös parinmuodostus on riippuvainen sisäisestä mies/naiskuvastamme. Meissä kaikissa on hyvää ja pahaa ja mielemme rakentaa jatkuvasti vastakkainasetteluja. Niiden tarkoituksena ei ole jättää meitä jumiin näihin asioihin vaan johtaa niiden hyödyntämiseen kasvun ja oppimisen lähteenä. Elämä on oppimista vielä aikuisenakin näissä käytännön tilanteissa. Lisäksi naisten työelämämahdollisuuksia ja nousua johtopaikoille on tärkeä kohentaa, koska feminiininen hyvinvointia tukeva energia kuuluu pohjaksi hyvinvointivointivaltion rakennusaineissa. Mutta näissä asioissa ovat aina kaikkien osapuolten asenteet, uskomukset ja myös käytännön ongelmat taustalla. On myös miehistä kiinni, miten tämä kehitys etenee.

Samaan asiaan liittyy muukalaisviha ja tai ylipäätään ihmisten arvottaminen, tuomitseminen ja vihanpito ketä tahansa kuviteltua vihollista kohtaan termin laajassa merkityksessä. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltain presidentin ja Pohjois-Korean johtajan välinen kuviteltu sota-asetelma, joka tosiasiassa on vain jomman kumman tai toisen osapuolen omaa taistelua itsessään olevaa tuntematonta vihollista kohtaan.

Länsimaisilta puuttuu

10) tyytyväisyyden tasapaino.

Se antaa liikaa arvostusta logiikalle ja lineaariselle ajattelulle sekä järjelle. Sisäinen viisaus puuttuu kokonaan. Tässä tilanteessa meille on tärkeää ymmärtää, ettemme ole täysin kontrollissa elämästämme ja on paljon sellaista todellisuutta, joka on itseämme suurempaa ja jota järki ei selitä. Ennen kuin luet loppuun mieti mitä tuo edellinen lauseeni sinussa herätti? Ihastusta, vihastusta…se kertoo juuri siitä mistä puhun.

”Itseämme suurempaa” niinpä niin, jotain jumallista, todistamatonta, epävarmaa ja käsittämätöntäkö? Kyllä vain, juuri sitä. Mutta se on se reitti mitä kautta tietoisuutemme voi laajentua. Kaikille tiedon janoisille voin kertoa, että se on väylä, jonka myös monet kehityspsykologiset teoriatkin osoittavat kuten U-teoria, William Torbertin teoria johtajuuden kasvusta, Jungin individuaatioprosessi tai Ken Wilberin integraaliteoria.

Sen sijaan, että välttelisimme kohtaamasta epävarmuutta ja sitä mitä emme vielä tiedä, on tärkeää sukeltaa sisäänpäin, kohti itseä, omaa hiljaisuutta. Tällä on tärkeä merkitys kasvulle, kehitykselle ja kaikelle muutokselle. Ilman sitä ei mitään muutosta koskaan tapahdu, koska tie sinne kulkee tuntemattoman kautta. Isokin muutos alkaa pienen ihmisen sisäisestä viisaudesta ja siitä tarkoituksesta, joka luontaisesti johtaa kohti yhteisöllistä hyvää.

Epävrmuuden sietämisestä on kyse myös

11) vallankäytössä.

Perinteinen käsitys vallasta rakentaa hierarkioita ja eriarvoisuutta ihmisten välille. Uusi valtakäsitys purkaa niitä ja mahdollistaa yksilöllisen vallan soveltamisen tilanteen, osaamisen, kokemuksen tai jonkin luontaisen dynamiikan mukaisesti. Samaan aikaan voimme miettiä käytämmekö jokainen tarpeeksi tätä mahdollisuutta hyödyksi tilanteissa, joihin haluamme vaikuttaa. Kaikki mitä ihminen tekee tai on tekemättä, voidaan tulkita. Siten myös vallan tai vaikutusvallan käyttämättä jättäminen on tulkittavissa vallankäyttöstrategiana, josta on toisinaan hyötyä, toisinaan myös haittaa.

Maailmamme on rikki. Sen pelastamiseen tarvitaan Carl Jungin mukaan

12) juurettomuuden palauttaminen.

Jos haluat saada aikaan ulkoista muutosta, on ensin mentävä sisään ja tehtävä sisäinen muutos.

”As within, so without”.

Siinä missä olemme kadottaneet yhteyden itseemme, olemme samalla ajautuneet uskomaan, että voimme rakentaa turvallisuuden tunteemme ulkoisten tekijöiden varaan. Haalimme omaisuutta, rahaa, menemme naimisiin, hankimme lapsia ja etsimme vakituista työpaikkaa mahdollisimman hyvällä palkalla ja kuvittelemme, että ne tuovat meille turvallisuutta ja pelastavat pulassa. En tarkoita tällä, ettemme olisi tarvitsevia tai etteivät muut ihmiset olisi meille myös tärkeä tuki, mutta tämäkään ei ole yksipuolinen asia. Ilman sisäistä turvallisuuden tunnetta olemme riippuvaisia muista ja omista uskomuksistamme.

Tästä edellisestä esimerkkinä on työttömyysturvajärjestelmämme. Työttömyysturvassa on molemmin puolisen riippuvuuden ylläpito keskeisenä ongelmana. Tukiverkko on tärkeä, mutta se ei saa johtaa siihen, että syntyy oravanpyörä, josta kumpikaan ei pääse irti ja ovat epäterveessä suhteessa toisiinsa.

Näiden kaikkien edellä kuvattujen asioiden, asenteiden ja uskomusten purkaminen on tärkeää, kun kehitämme transformatiivista kapasiteettiamme ja haluamme saada aikaan isompaa tai pienempää muutosta itsessä, ryhmässä, yhteisössä tai yhteiskunnassa.

Yksilöllisen tietoisuuden laajentaminen ja oman käyttöjärjestelmänsä uudelleen määrittely ovat kaiken muutoksen ja kasvun pysyviä lähtökohtia. Siinä sinua auttaa Global Leadership Profile, GLP.

Olen Kirsi Mäkinen ja erikoistunut vertikaalisen ja horisontaalisen kasvun ja kehityksen edistämiseen yksilöissä ja ryhmissä eli transformatiivisen kapasiteetin tietoiseen käyttöönottoon. Olen käynyt tietoisesti jo kahdeksan vuotta transformatiivista kasvumatkaa. Tuo kokemukseni on vahvistanut käsitystäni siitä mihin asioihin haluan elämässäni vaikuttaa. Haluan auttaa sinua oman johtajuutesi entistä paremmassa hyödyntämisessä sekä täyden potentiaalisi käyttöönotossa. Tätä varten sertifioidun GLP johtajuusprofiilin käyttäjäksi 2018. 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: