Kuka on itseohjautuva?

Itseohjautuvuuden käsitteen paradoksi

Aiemmassa blogissani ”Tyytyväisyyden alkemiaa, egon ja itsen väline suhde”, kuvasin yhtä keskeistä ihmissysteemin perusteoriaa. Sen kirjoittaminen herätti niin paljon ajatuksia, että päätin jatkaa vielä tähän, koska nämä liittyvät läheisesti toisiinsa.

Itseohjautuvuus Torbertin näkökulmasta

Perinteiset toimintalogiikat (Expert-Achiever), ovat Bill Torbertin termein kehityspsykologisesti itseohjautuvia. Miten se tulisi silti ymmärtää? Ihminen ohjautuu itsestään, omista päämääristään käsin toteuttaen itseään etsimällä henkilökohtaisia saavutuksia. Hän haluaa loistaa ulkoisessa maailmassa ja muiden silmissä. Näinkö? Torbertilla on omat kuvaukset näistä. Voit katsoa yksityiskohdat alla olevasta kuvasta.

Jungilainen Itsestä ohjautuvuus

Jungilaisvaikutteisena tulkitsijana voisin sanoa, että itseohjautuvuus on Itsestä ohjautuvuutta, mikä ei vielä perinteisellä tasolla toteudu sanan varsinaisessa merkityksessä vaan ainoastaan puhujansa kokemuksissa. Mutta koska tähänkin asiaan sisältyy paradoksi sen mukaan, miten lukija tulkitsee Itsen, laitan tähän ylle syvyyspsykologisen kuvan.

Kuka tai mikä ohjaa ”Achieverin” päätöksentekoa? Kummalle ”Achiever” alistuu, egolle vai Itselle? Syvyyspsykologisesti ego alistuu itseään isommalle eli Itselle vasta, kun se tulee tietoiseksi eli yksilöityy (kuvan vaihe 3). ”Achieverissa” tämä ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Ego ja Itse ovat ”Achieverille” sama asia. Hän ei tunnista niiden välistä käsite-eroa omissa kokemuksissaan, vaikka hän silti hän puhuu Itsestä ja itseohjautumisesta. Se kertoo siitä, että hänellä on toimiva ego ja ydinminuus.

Arvaukseni on, että jos ”Achiever” haluaa päteä tehtävässään ja saavuttaa jotain työnantajansa silmissä, hän alistuu egolle ja hylkää Itsensä eli toteuttaa työnantajan tahtoa uskollisesti, vaikka hän saattaakin käydä toisinaan neuvotteluita. Jos taas hänellä on muita suunnitelmia tai hän tekee siirtymää seuraavalle tasolle, hän alistuu Itselle. Tästä taas saattaa seurata neuvotteluja toimintamalleista työnantajan kanssa, mikä ei aina johda mihinkään. Siitä syystä on kummankin edun mukaista, jos esimies edustaa samaa tai myöhempää toimintalogiikkaa kuin työntekijä. Silloin syntyy vähemmän egon rajoitteista johtuvia ristiriitoja.

Varmuus ja turvallisuus myös kuvaavat ”Achieveriä”. Hänelle ulkoinen turvallisuus on tärkeä ja siksi hän hankkii tavallisesti työpaikan tunnetusta organisaatiosta. Hän on myös haluttu työntekijä vastuullisissa yksilöllisiä suorituksia vaativissa ns. itseohjautuvissa rooleissa. Nämä molemmat kuvastavat mielestäni ego-ohjautuvuutta enemmän, vaikka Itsestä ohjautuvakin voi kokea tarvetta ulkoiseen turvallisuuteen, ainakin joissain kasvun vaiheissa.

Itseohjautuvuus ja myöhemmät toimintalogiikat

Mielestäni itseohjautuvia ovat kyllä muut myöhemmätkin toimintalogiikat. Kuitenkin sillä erotuksella, että he saavat taso tasolta entistä enemmän sisäistä viisautta matkaan mukaan kokonaisesta itsestä eli tiedostamattomalta puolelta. Sen johdosta, heidän näkökulmansa ja suhtautumistapansa suhteessa ”Achieveriin” ovat erilaiset tai paradoksaaliset.

Päällepäin saattaa näyttää siltä, että myöhemmät toimintalogiikat, suhtautuvat asioihin samoin, kun kysytään ”mitä” kysymyksiä esim. ”mitä muutoksia haluaisit tehdä tälle asialle”. He saattavat haluta muuttaa samoja asioita kuin muutkin. Kun kysytään ”miten tekisit muutoksen”, saamme kuitenkin täysin erilaisen vastauksen, eli toteutustapa ja tyyli on erilainen. Se voi olla omaleimaisempi, rohkeampi, luovempi, ennakoimattomampi, laaja-alaisempi ja ehkä jonkun mielestä epävarmempi ja siksi pelottavampikin. Tästä omaleimaisuudesta johtuen, perinteisesti asioita katsovilla, voi olla vaikeutta ymmärtää näiden todellisten itseohjautuvien vahvuutta ja potentiaalia eikä heitä pysty perinteisillä ulkoisilla keinoilla motivoimaan.

”Miksi” erottaa myöhemmät muista toimintalogiikoista

Se mikä erottaa myöhemmät toimintalogiikat Itsestä ohjautumisessa on kysymys ”miksi”. Nämä johtajat eivät tee asioita, jotka vain kuuluvat heille.  He tietävät miksi tekevät mitään. ”Miksi” kysymykset myös paljastavat edustaako johtaja myöhempää eli post-conventional toimintalogiikkaa vai viittaako vastaus enemmän alemmille tasoille. ”Miksi” – kysymykset menevät syvimmälle alitajunnassa ja vastauksen tulkinnan oikeellisuudesta on paljon kiinni, koska jokainen toimintalogiikkahan tulkitsee asioita omalla tavalla. Sen takia sekä vastaus että tulkinta kertovat sanojastaan jotain.

”Miksi tekisit muutoksia”? Vahvasti itsestä ohjautuvat ihmiset, joista Torbert käyttää nimitystä ”interindependent”, tekevät asioita tarkoituksen mukaisesti, eivät muiden käskystä. Heillä on arvot ja periaatteet, jotka painavat enemmän kuin säännöt, tavoitteet, tehokkuus, raha tai jokin muu joka taas ”Achieveriä” ohjaa enemmän. He osaavat käyttää myös epävirallista valtaa luovalla tavalla. Se saattaa johtaa joskus myös siihen, että he ylittävät virallisen työroolinsa valtuudet esimiehensä mielestä. Tätä egosta ohjautuvat eivät hyväksy.

Aidosti itseohjautuvat

Myöhemmillä tasoilla ihmiset ovat aidosti Itsestä ohjautuvia, koska ”Redefining” vaiheessa kasvun suunta kääntyy sisään päin. Se taso on välttämätön, jotta suunnan muutos kohti kokonaista itseä voi löytää paikkansa. Tästä syystä myös ulospäin suuntautuvalla ”Transforming” tasolla toimiva osaa käyttää sisäistä viisautta, joka lähtee kokonaistietoisuuden keskuksesta eli Itsestä.

Koska ”Transforming” tasolla yhdistyvät aiemmat näköalat ja johtajat näkevät aiempien portaiden todelliset hyödyt, on heillä silloin myös erilainen suhde egoon ja Itseen kuin muilla aiemmilla toimintalogiikoilla. Tarkoitan tällä sitä, että he käyttävät tarkoituksen mukaisesti egosta lähtevää valtaa ja järjestystä ja toisinaan taas itsestä syntyvää luovuutta ja joustavuutta. Tästä jännitteestä tulevaa kasvua ei olisi, jos kasvun suunta ei muuttuisi. Se on transformatiivista kapasiteettia kasvattava voima.

Koska ihmisen kaiken kasvun spiraalissa vuorottelevat egosta lähtevät, yhteyttä luovat ja Itsestä lähtevät, eriyttävät vaiheet, osaavat ”Transforming” tason johtajat hyödyntää luontevasti sisäistä ja ulkoista dialektiikkaa egon ja Itsen välillä. Se tekee heistä kollaboratiivisia, visiointikykyisiä johtajia, jotka pystyvät muokkaamaan itseään tilanteen ja tarpeen edellyttämällä tavalla tarkoituksen mukaisesti. Heillä on sekä sisäistä että ulkoista viisautta ja he ovat jatkuvasti läsnä hetkessä niin mielessä, kehossa kuin hengessäkin ja tulkitsevat kompleksisia tilanteita onnistuneemmin ja osaavat toimia silloin, kun se on tarpeen.

 

Olen Kirsi Mäkinen on Tyytyväisyyden haaste -valmennuskonseptin kehittäjä, Jungian Life Coach sekä transformatiivisen kasvun valmentaja. Autan yksilöitä, ryhmiä ja työyhteisöjä löytämään uudelleen suunnan ja yhteyden itseensä, jotta he voivat kasvaa ja toteuttaa itseään uudella tavalla.

%d bloggaajaa tykkää tästä: